Rakkaudesta lajiin

Rakkaat lukijat, tällä viikolla on vuorossa ensimmäinen vieraskirjoittaja. Tuotoksen ulosti yksi kämppiksistäni, oliko se sitten se 1.
Paikkojen-, järjestöjen- ja henkilöiden nimet muutettu ja kirjoitus on muutenkin täysin fiktiivinen.

Hyppään bussiin Stockan edestä. Rautatiesillan jälkeen kyytiin tulee mies ja nainen. Mies istuu viereeni ja nainen istuu takana olevaan penkkiin. Penkit ovat bussin takaosassa vastakkain joten mies ja nainen istuvat kasvokkain. Minä heidän vieressä.
Matka jatkuu, he näyttävät tuntevan toisensa. Puhutaan Siwan työoloista ja matkustamisesta. Juttu on sellaista perusjuttua. En juurikaan kuuntele heitä vaan olen enemmänkin omissa ajatuksissani. Minua lähinnä mietityttää se, että mitä KeparDIt ajattelevat jos heidän sählyporukkaansa tunkeutuu joku tavallisen yliopiston kaveri.
Kaverukset juttelevat siitä miten he meinaavat viettää joulun. Naisella ei ilmeisesti ole juurikaan vapaapäiviä joten joulu kulunee Jussin kanssa. Oletan Jussin tämän naisen (avo)mieheksi. Uppoudun taas omiin ajatuksiini.
Herään ajatuksistani siinä vaiheessa kun tulee puhe urheilusta:
Nainen: Mä koitin Jussille ehdottaa, että mentäis talvella jonnekin etelään, mutta se vaan
vastas että "Ei voi kun on hiihtokausi. Ei voi mennä silloin." Mä haluaisin. Ja eihän sitä oo sit mitään järkee mennä kesällä minnekään kun täälläkin on lämmintä.
Mies: Niin, mitä se Jussi harrastikaan? Kilpahiihtäjäkö se oli?
Nainen: Eiku joku vitun hiihtosuunnistaja. Siis hiihto ja suunnistus, kaksi maailman hirveintä lajia. Ne on sitten vielä yhdistetty niin sen pitää sellasta harrastaa!
Hetken hiljaisuus, minua naurattaa mielettömästi. Pakko kääntää pää ylikorostetusti oikealle jotten vahingossakaan näytä repeämispisteessä olevaa naamaani heille. Katson ulos ja koitan ajatella jotain muuta. Nainen jatkaa:
Nainen: Ei sillä Jussilla kyllä voi olla ihan kaikki kotona kun se sellasta harrastaa.
Onneksi juttu siirtyy muuhun ja pysäkki kutsuu ja minä lähden huvittuneena pelaamaan KeparDIn sählyä.