Sinä et tarvitse - mutta urheilijat käyttää.

Tiistai, kello yli yhdentoista. Jo 36 tuntia ilman olutta. Eilen illalla ohutta cognac-siivua hörppiessä mietin, että mahdetaanko maltaista uutettu viski laskea olueksi? Olisiko sen juominen huijausta jos yrittää olla viikon ilman olutta? Tai entä jos joisi ykkösolutta? Moista litkua ei ole meidän talossa näkynyt sen jälkeen kun 1. kämppikseni (kutsun heitä tästä lähtien vain 1., 2., 3., 4., jne.) oppi urheilijoiden tavoille ja siirtyi lämpimän DoppelBockin kautta keskikolmoseen.
2. on ilmeisesti vakaasti päättänyt tehdä kuivasta viikostani mahdottoman. Eilen illalla hän huuteli ties mitä hävyttömyyksiä seinän läpi, ja OLISI PERÄTI TARJONNUT OLUTTA jos vain olisin ottanut. Pidin pääni ja otin hiukka sidukkaa.
Pysähdyin tänään työmatkalla torille ostamaan hunajata. 3 purkkia kympillä, mahtava kauppa. Vieläpä Asikkalalaista. Tällä luulisi kulkevan. Siinä kauppaa tehdessämme alkoi kauppias puhua myös heidän kehittämästään tuotteesta, inkivääri-hunajasta, joka pitää nivelet kunnossa.
"Sinä et sitä tarvitse" mies sanoi ja luulin hänen viittaavaan nuoreen ikääni, mutta sitten mies jatkoi "mutta urheilijat tykkäävät käyttää." Justiinsa. Jätän mainitsematta syksyllä saamani SM-plaketin ja kesällä juostut 150km viikot. Ei sillä, en minä itsekään itseäni minään huippu-urheilijana pidä, eikä varmasti pidä kukaan tätä päiväkirjaa lukevakaan.
Vastaavanlainen tilanne sattui muutama vuosi sitten kun oli käymässä kotipitäjäni makeiskaupassa ostamassa intiaanisokeria. Myyjä alkoi kehua, että eräs omankylän huippu-urheilija suunnistaja käy tätä aina ostamassa ja vaikka olisi työpäivän jälkeen kuinka väsynyt, niin tätä kun ottaa niin hän jaksaa juosta vaikka maratonin. Mahtavaa, muistan ajatelleeni. Vieläkään ei ole selvinnyt kuka siellä meilläpäin on noin kova kaveri, että heittelee maratoneja säännöllisesti työpäivien päälle.