Tehtävä oli mahdoton. En pystynyt. Torstaisen ojankaivuun olisi vielä kestänyt, mutta kun sen jälkeen piti vielä lähteä vaihtamaan talvikumit alle, niin ostin jo matkalta sidukan ja ison Karhun. Liha on vahva, mutta henki on heikko.
Tokihan nuo juomat sitten illalla myös join.
Perjantaina pitikin sitten lähteä kevyille viihteille. Aperatiiviksi ennen lähtöä otin puolitoista Stolichnaya-paukkua sekä ohuen siivun Remy Martinia (VSOP). Baarissa saatoin ottaa pari pientä sidukkaa sekä heavy-paikan erikoisen Heavyneiti-drinkin. Maitoa, viinaa, jotain muuta ja pohjalla mansikka-likööriä. Oli muuten aika herkullinen. Urheilijanhan kannattaisi juoda viihteellä ollessaan oikeasti vain makeita maitopohjaisia drinksuja, niin saisi samalla laadukasta proteiinia hiilareilla höystettynä. Väliin aina muutama kermapohjainen, niin saisi rasvaenergiaakin seuraavalle päivälle. Taisin hieman oluttakin illan aikana hörppiä.
Lauantai. Ristiäiset. Autolla liikkeella. Juhlissa rajoitin itseni puoleen lasiin punkkua ruuan kanssa, illalla palkitsin itseni lasillisella valkoviiniä. Pysyy verisuonet kunnossa.

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus

Rakas päiväkirja, nyt minä paljastan kaiken. Kaiken. Aivan kaiken, nimiä myöten.
Koska tämä on myös alkoholipäiväkirja, kerron että tiistaina tuli otettua pari isoa sidukkaa palkkiona onnistuneesta suorituksesta. Muuta en muistaakseni ottanut.
Ja sitten itse asiaan, eli eilisiltaisiin Olvi-juoksuharjoituksiin, joista myöhemmin muodostui myös remonttitalkoot. 1. oli kutsunut erään Lupaavan Seuramme Juniorin tänne reenaamaan. Ja pojathan reenasivat. Itse liityin seuraan vasta paljon myöhemmin, joten 1. ja 2. olivat jo ehtineet saada hyvin pitkän etumatkan. Itse asiassa tarkoitukseni oli olla ottamatta osaa ollenkaan näihin harjoituksiin, sillä olinhan päättänyt olla viikon juomatta olutta ja ylikunto ei ole muutenkaan mikään leikin asia. Pahimmassa tapauksessa voi jäädä reenit pitkäksi aikaa väliin, jos vetää itsensä oikein pahasti överiin.
Jossain vaiheessa iltaa alkoi itse Mannerheim taas huudella 2.:n korvaan, hetken suostuttelun jälkeen nämä hyvätapaiset herrasmiehet saivat puhuttua myös allekijroittaneen ympäri ja niinhän sitä sitten skåålattiin pienet Marskin Ryypyt. Helan går. Taisimme ottaa tuon Lupaavan Juniorin tulevan siviilipalveluksen kunniaksi.
Tässä vaiheessa huomasin myös keittiön pöydällä olutpullomeren seasta pilkottavan tyhjän Leijona-pullon. Miksi mulle ei oltu tarjottu tätä ollenkaan.
Niin siinä lopulta kuitenkin sitten kävi, että myös minä uhrauduin ja osallistuin reeneihin. Pitäähän sitä joukkueen etua ajatella. En silti vieläkään koe, että olisin rikkonut lupaustani. Syitä on useita:
1. En ostanut itse olutta
2. Kyse oli puhtaasta harjoituksesta
3. Kun pullo sujahtaa mahaan n. 12 sekunnissa, ei sillä ole kyllä oluenjuonnin kanssa mitään tekemistä
4. Jos tarkkoja ollaan, niin kyseessähän ei itse asiassa ollut edes olut-juoma, vaan jotain Olvin-paskaa, joka ilmeisesti valmistetaan Iisalmen jätevedenpuhdistamossa. Porista saa parempaa.

Siinähän ei ole mitään uutta, että meidän talossa on ilmeisesti sen verran erilainen bakteerikanta muuhun Suomeen verrattuna, että yllättävän moni talossa vieraileva alkaa kokea jossain vaiheessa iltaa pahoinvointia, joka monesti johtaa nesteiden poistumiseen kehosta samaa tietä pitkin mitä on sinne mennytkin, mutta kyllä nyt taas kerran pitää nostaa hattua nuorisolle. Molemmat sankarit, sekä 1. että Lupaava Juniori siirtyivät täysin vapaaehtoisesti ja omin avuin vessojen puolelle remonttihommiin (onneksi talossa on kaksi). Samaa ei voi valitettavasti sanoa viime vuodenvaihteen tietämillä kylässä käyneestä n. 40-vuotiaasta seura-aktiivista, joka alkoi laittaa käytävän parkettia uuteen uskoon. Tietääkseni tähän ei ollut isäntien suostumusta.

Mitä tulee itse eilisiin harjoituksiin, niin täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt syyskunnosta. Olo oli epävarma ja kokematon kuin ensimmäisellä Mannareissulla konsanaan, ja heti napsahti lähelle omaa ennätystä. Ja kuukauden tehoharjoittelukausi on vasta aluillaan. Kaikesta päätellen peruskuntokausi on sujunut yli odotusten.
Myös joukkueen kunto vaikuttaa erittäin lupaavalta, heti ensimmäisellä kerralla kaksi muuta rikkoi 12s rajan. Nimitänkin meidän tiimin tässä ja nyt voittajasuosikiksi.

Sinä et tarvitse - mutta urheilijat käyttää.

Tiistai, kello yli yhdentoista. Jo 36 tuntia ilman olutta. Eilen illalla ohutta cognac-siivua hörppiessä mietin, että mahdetaanko maltaista uutettu viski laskea olueksi? Olisiko sen juominen huijausta jos yrittää olla viikon ilman olutta? Tai entä jos joisi ykkösolutta? Moista litkua ei ole meidän talossa näkynyt sen jälkeen kun 1. kämppikseni (kutsun heitä tästä lähtien vain 1., 2., 3., 4., jne.) oppi urheilijoiden tavoille ja siirtyi lämpimän DoppelBockin kautta keskikolmoseen.
2. on ilmeisesti vakaasti päättänyt tehdä kuivasta viikostani mahdottoman. Eilen illalla hän huuteli ties mitä hävyttömyyksiä seinän läpi, ja OLISI PERÄTI TARJONNUT OLUTTA jos vain olisin ottanut. Pidin pääni ja otin hiukka sidukkaa.
Pysähdyin tänään työmatkalla torille ostamaan hunajata. 3 purkkia kympillä, mahtava kauppa. Vieläpä Asikkalalaista. Tällä luulisi kulkevan. Siinä kauppaa tehdessämme alkoi kauppias puhua myös heidän kehittämästään tuotteesta, inkivääri-hunajasta, joka pitää nivelet kunnossa.
"Sinä et sitä tarvitse" mies sanoi ja luulin hänen viittaavaan nuoreen ikääni, mutta sitten mies jatkoi "mutta urheilijat tykkäävät käyttää." Justiinsa. Jätän mainitsematta syksyllä saamani SM-plaketin ja kesällä juostut 150km viikot. Ei sillä, en minä itsekään itseäni minään huippu-urheilijana pidä, eikä varmasti pidä kukaan tätä päiväkirjaa lukevakaan.
Vastaavanlainen tilanne sattui muutama vuosi sitten kun oli käymässä kotipitäjäni makeiskaupassa ostamassa intiaanisokeria. Myyjä alkoi kehua, että eräs omankylän huippu-urheilija suunnistaja käy tätä aina ostamassa ja vaikka olisi työpäivän jälkeen kuinka väsynyt, niin tätä kun ottaa niin hän jaksaa juosta vaikka maratonin. Mahtavaa, muistan ajatelleeni. Vieläkään ei ole selvinnyt kuka siellä meilläpäin on noin kova kaveri, että heittelee maratoneja säännöllisesti työpäivien päälle.

Viikko ilman olutta - tehtävä mahdoton?

Maanantai valkenee varttia vaille 12.
Jopas se väsyttikin. Aamulenkki jäi väliin ja niin taitaa jäädä ensimmäiset luennotkin. Asuntomme ilma on selkiytynyt jo niin paljon viikonlopun kokoontumisen jäljiltä, että enää ei kannata nuolla ikkunoihin tiivistyneitä pisaroita halpojen kännien toivossa.
Aamiaista työstäessäni kuulen takaani tutun sihahduksen, ja kyllä, rakas kämppiksenihän se siinä korkkaa olutta, mutta ei suinkaan edes päivän ensimmäistä. No, onhan kello jo 12 ja iltapäivä aluillaan. Kohta tuo samainen mies laittaa itselleen pienen kossuaperatiivin jäähtymään samalla kun laittaa itselleen sukujuhliltaan pöllimäänsä kuhaa.
Aamiaisen jälkeen kuulen että kämppäkaverini on määrä mennä tyttöystävänsä kanssa ostoksille. Ymmärrän välittömästi miksi nuori urheilija kännää jo maanantai-aamuna ja tilanteen karmeuden tietävänä saan siinä hyvän idean "auttaa" ystävääni, jolla on tunnetusti huono viinapää, ja ehdotan että otamme kolmeen mieheen (myös toinen kämppäkaverini on ilmestynyt paikalle norkoilemaan) pienet Marskin Ryypyt, kun pullokin sattuu olemaan sopivasti kylmässä.
Niks naks pullo auki, juomat lasiin ja skoolaamme työpaikkamme Simolle isänmaan kunniaksi.
Olipas se hyvää. Ensimmäisellä kämppikselläni alkavat silmät jo samentua ja hetken päästä ehdotan että eiköhän oteta vielä toiset. Helan går!
Muutaman minuutin päästä alkaa autuas lämpö ja rentoutumisen tunne hiipiä elimistöön. Makailemme sohvalla ja alamme muistelemaan O'News Cosmoksen kultaisia aikoja.
Ensimmäisellä kämppäkaverillani alkaa puhe sopertamaan ja hän lähettää tyttöystävälleen viestin, että on estynyt lähtemästä ostoksille sairauskohtaukseen vedoten. Kello on tässä vaiheessa jo lähemmäs puoli kaksi. Totean että ei niille jälkimmäisillekään luennoille varmaan kannata yrittää.
Yhtäkkiä mieleeni palautuu eilen illalla tekemäni päätös olla KOKONAINEN VIIKKO ilman olutta, sillä Mannan maltaiset tuliaiset ovat edellisiltana loppuneet. So far so good, ei vielä tippaakaan olutta tällä viikolla. Saan kuningasidean perustaa blogspotin mahdottomasta yrityksestäni, en tule edes ajatelleeksi että ketäköhän vittua muka edes kiinnostaa lukea moista.
Astioita huuhdellessani ensimmäinen kämppikseni tulee keittiöön esittelemään jotain ulkomaantuliaistaan, citruuna-viinaa. Miehellä alkaa pikkuhiljaa meno löytymään.
Tätä kirjoittaessani kuuluu lukaalimme b-siivesta viiden minuutin välein jotain todella eläimellistä möykkää. Oletan että kämppikseni tyttöystävä onkin tullut käymään, ja siellä on päästetty yksi ihmisen alkukantaisimmista vaistoista valloilleen. Hienoa! Ei sitä mies nussimatta elä.